Päivän reeni

Nyt kun meillä on aivan jättimäinen parveke, niin on kiva reenata pihalla, jos on hyvä ilma. Meillä on myös edulliset jäsenyydet yliopiston kuntosalille, 24€/kk, mutta lauantaisin sali on vaan 12 asti auki ja sunnuntaisin kokonaan suljettu. Lähdin kyllä tänään aamusta salille, mutta en muistanut, että sali on kiinni myös aina kuukauden viimeisenä lauantaina. Löysin siis kiinni olevan salin ja lähdin takasin suunnittelemaan kotikuntoilua. Kotona painoksi pakkasin reppuun 10kg vettä, koska meillä ei oo omaa kahvakuulaa tms. kuntoilukamaa hankittuna. Tosin Jussi löysi parvekkeelta tiiliä, joita vois käyttää hyödyks. :D

Etsin kuvan, joka otettiin meijän tupareissa viikko sitten. Siitä saa jonkinlaisen käsityksen parvekkeen koosta. Parveke jatkuu siis tuosta vielä muutaman metrin oikeelle ja vasemmalle.















Tässä päivän HIIT -reeni:
Interval timeriin 40 sekuntia tehokasta aikaa ja 10 sekuntia lepoaikaa. Jokaista liikettä tehdään aina 40 sekuntia täysillä, jonka jälkeen on 10 sekuntia lepoa.

1. Kyykky 10kg paino käsissä ja yläasennossa pystypunnerrus.
2. Linkkuveitsi vatsat.
3. Yleisliike ja yläasennossa soutu 10kg painolla.
4. Kolmen pisteen punnerrus, eli toinen jalka aina ylhäällä.
5. Vatsat 10kg painolla.
6. Oikean jalan askelkyykky 10kg painolla ja yläasennossa polvi ylös.
7. Vasemman jalan askelkyykky...

Toi seitsemän liikkeen sarja tehään yhteensä kolme kertaa ja aikaa kuluu noin 17 minsaa. Eli kivaa, nopeeta ja väsyttävää. :) Meillä olis myös hyppynaru, millä sais lisää vauhtia reeniin, mutta ollaan kerran saatu alakerran naapurilta valituksia. Talon omistajat asuu meidän alapuolella ja hyppiminen ei ollut rouvan mieleen...

Reenin jälkeiset eväät:
Munakkaaseen tomaattia, valkosipulia, chiliä ja pari sientä, väliin tuoretta pinaattia ja balmsamico kastiketta. Lisukkeina kurkkua ja merilevää. Omnomnom! Eikä ainuttakaan riisinjyvää, jee! :)

<3 Minttu

Maahanmuuttovirastosäädöt

Etelä-Koreassa kaikkien ulkomaalaisten, jotka viipyvät maassa yli 90 päivää, täytyy rekisteröityä maahanmuuttovirastoon. Meilläkin oli jo ennakkoon hankitty viisumit puoleksi vuodeksi, mutta se ei vielä riittänyt. Koululta annettiin ihan hyvät ohjeet, kuinka rekisteröityminen periaatteessa hoituu, mutta käytännössä homma osoittauituikin hankalammaksi. Ensin yritettiin varata aika virastoon netin kautta, jotta meidän ei tarvis jonottaa. Nettisivut ja varausjärjestelmä (erityisesti englannin kieliset versiot) eivät kuitenkaan toimineet, joten nokkelina ajateltiin mennä paikanpäälle ja hoitaa homma alta pois ennen lukukauden alkua. Ekan kerran kun mentiin virastolle, niin joka paikassa kuhisi ihmisiä ja kun otettiin jonotusnumero, hoksattiin, että monta sataa ihmistä olisi jonossa ennen meitä. Lähettiin sillä kertaa jonottamatta pois, koska meidän olis pitänyt odottaa vähintään kolme tuntia. Myöhemmin nähtiin muita vaihtareita, jotka olivat olleet paikalla jo ennen meitä. He olivat lopulta odottaneet yli 6 tuntia.

Netistä saatiin selville, että virasto olisi auki myös lauantaina joten ajateltiin, että seuraavana lauantaina mentäisiin jo ennen aukeamista jonottamaan, että päästäisiin ajoissa pois. Lähdettiin lauantaina kahdeksan aikaan aamusta liikkeelle. Odotettiin aukeamista reilu puoli tuntia, kunnes talon vahtimestari tuli kertomaan kaikille paikalla olijoille, ettei virasto ole lauantaisin auki. Okei, vasta toinen ns. turha reissu ja ei kannata luottaa nettisivuihin. :D Mutta se hyvä puoli näissä turhissa reissuissa aina on, että eksyy tutkimaan uusia paikkoja! Alla kuva viraston lähellä olevasta Hanok-kylästä, jossa oli paljon tuollasia pieniä katuja (ja turisteja). Hanok-talot on siis perinteisiä korealaisia asumuksia, joista osa on suojeluohteina. Niitä on paljon tuhottu pilvenpiirtäjien tieltä pois. Tuolla käydessä tuntui kuin olis astunut elokuvan kulisseihin.

Seuraavaksi kysyttiin meidän global buddeilta, jos he vois varata meille ajan, niin ei tarvitsis jonottaa. Alice kertoi, että vasta kahden viikon päästä olisi seuraava vapaa aika tarjolla, joten päätettiin vielä koittaa onneamme jonottamalla. Seuraavan viikon tiistaina lähdettiin taas ajoissa liikkeelle. Oltiin virastolla jonossa jo 40 minuuttia ennen aukeamista. Lopulta viraston aukeamisen jälkeen saatiin numerot 64 ja 65 ja jonotettiin vaan 45 minuuttia. Kannatti siis olla ajoissa. Monta kertaa oon miettiny, että äitillä menis täällä kyllä hermot kaikkeen odottamiseen. <3 

Viime viikolla käytiin hakemassa valmiit kortit virastolta ja aiemmin meille sanottiin, että osotteenmuutoksen voisi hoitaa siinä samalla. Korteissa siis lukee meidän osotteet ja meidän muutto oli vasta sen jälkeen, kun oltiin ensimmäiset hakemukset jätetty. Kun mentiin hakemaan kortteja, niin osoitteenmuutos olisi hoitunut niinkin helpolla kuin jonottamalla uudestaan monta tuntia. Kummallista. Luulis, että tällainen asia olis helppo hoitaa esim. netin kautta. Koulun tietokoneelta pääsin kuitenkin käsiksi maahanmuuttoviraston ajanvarauspalveluun ja varasin meille ajan ensi viikolle. Jee, seuraavalla kerralla ei tarvii jonottaa! Mutta hauskaa sinänsä, että yhden rekisteröinnin takia tullaan lopulta käymään virastossa 6 kertaa ja 7km:n matka bussilla näissä ruuhkissa kestää noin 40 minuuttia. Ehkä saadaan lopulliset, oiikealla osoitteella varustetut kortit plakkariin jo kun reissu on puolivälissä. :)

<3 Minttu

Puhelimen metsästys

Ekana päivänä, kun saavuttiin lentokentälle, meidän puhelinliittymät toimi aluksi. Pian huomattiin, että meidän puhelimet yhdistää vain joskus ja ihan sattumalta. Alunperin oltiin ajateltu, että hankitaan sim-kortit kätevästi kaupasta, jotta voidaan paikanpäällä pitää ihmisiin yhteyttä hieman halevmmalla. Sim-kortin hakkiminen vaan ei osoittautunukaan yhtä helpoksi kuin kuviteltiin. Käytiin itse muutamasta liikkestä kysymässä ja vastaus oli aina syystä tai toisesta kielteinen. Joko operaattorilla oli hallituksen asettamia rajoituksia sim-korttien myöntämisen suhteen tai sitten meidän olisi pitänyt olla maahan rekisteröityneitä ulkolaisia. Päätettiin siis kysyä myös meidän buddeilta apua. Yhtenä päivänä käytiin buddien kanssa neljässä eri liikkeessä, joista yhdessä vietettiin melkein tunnin verran aikaa. Myyjä lopulta sanoi, että sim-kortin saaminen onnistuu, kunhan saadaan itsemme rekisteröityä maahanmuuttovirastoon. Oltiin juuri käyty rekisteröimässä itsemme, mutta ulkomaalaiskorttien saamisessa sanottiin menevän 2 viikkoa, joten meidän täytyi sen aikaa odottaa.

Viime viikolla saatiin ulkomaalaiskortit ja perjantaina mentiin taas buddien kanssa samaiseen puhelinliikkeesseen. Edellisellä kerralla meille luvattiin, että saataisiin ilmaiset HTC-puhelimet ja kun reissumme on päätöksessä, voisimme lunastaa puhelimet itsellemme noin 35€:n hintaan. Halpa hinta johtuu kaiketi siitä, että HTC on kokonaan lopettanut toimintansa Koreassa ja puhelimista halutaan eroon. Likkeessä Chang, Alice ja myyjä juttelivat keskenään pitkän aikaa. Aina välillä myös me saatiin infoa englanniksi käännettynä. HTC-puhelimet olikin myyty loppuun kyseisestä liikkeestä ja me alettiin miettimään vaihtoehtoista luuria. Myyjä kuitenkin lupasi, että meille saadaan jostakin ne kaksi HTC-puhelinta iltaan mennessä (varmaan johtuu siitä, että tarjottiin jo toistamiseen xylitol-purkkaa ;)). Kuudelta illalla mentiin takaisin liikkeeseen ja vietettiin siellä 1,5 tuntia. Saatiin puhelimet ja sim-kortit. Myyjä kuitenkin pyysi meitä vielä tulemaan takaisin maanantaina. Olin kuulemma tarpeeksi nätti, niin hän lupasi meille vielä ilmaiset kuoret ja suojakalvot puhelimiin. :D No nyt mun puhelin on vaaleanpunaisessa glitterkuoressa, joka tuoksuu mansikalle!

Xylitol ja "hyvä hyvä" on täällä hitti.

Oli pakko laittaa vielä linkki tuohon xylitol-videoon, jos joku sitä ei ole nähnyt. Usein ensimmäinen kommentti on "xailitol" tai "hyva hyva", kun kerrotaan olevamme Suomesta. Onneks mulla on purkkaa aina mukana, niin voi tarjota suomalaisesta versioista maistiaisia. Nyt on jo viimeinen pussi menossa, niin pyysin äitiä lähettämään lisää. :) Kyseisessä mainoksessa kerrotaan, että suomalaiset syövät purkkaa aina ennen nukkumaan menoa, eivätkä pese hampaita ollenkaan. Meiltä onkin kysytty monesti, onko se totta.

Okei, takaisin vielä puhelinasiaan. Lauantaina onnistuin sitten lukitsemaan sim-korttini. :) Olin laittamassa puhelimeen uutta pin-koodia ja syötin sen väärin. Puhelin antoi vain yhden mahdollisuuden ja sitten se meni lukkoon, eli olisin tarvinnut PUK-koodia. Kävin meidän kodin lähellä olevissa liikkeissä kyselemässä, mistä saisin PUK-koodin ja mulle kerrottiin, että koodin saaminen on mahdollista vain arkipäivisin. Huoh, Suomessa kun on tottunut kirjautumaan nettiin ja sen kautta hoituu helposti kaikki... No eilen haettiin puhelimiin ne suojakuoret, niin samalla hoitui lukituksen avaaminen. Samassa kaupassa ravaamisesta on meille tullut jo vitsi ja eilen mietittiin, että koskahan seuraavan kerran käydään moikkaamassa tuttua setää. :D

<3 Minttu

Global buddyt

Me saatiin ennen Koreaan tuloa päättää, halutaanko osallistua global buddy ohjelmaan. Ohjelma tarkoittaa sitä, että meillä molemmilla on korealainen ystävä, joka auttaa käytännön asioissa, vie meidät kultuurin kannalta hienoihin paikkoihin ja opettaa korean kieltä. Me tavataan buddyt joka viikko ainakin kerran. Tähän mennessä ollaan käyty syömässä, tutustuttu korealaisiin käytöstapoihin, opiskeltu koreaa ja lähinnä selvitelty mm. asumiseen ja puhelinliittymiin liittyviä asioita.

Buddyt Chang ja Alice

Tämä ravintolareissu oli meidän kolmas tapaaminen, meillä oli hauskaa ja ruoka oli älyttömän hyvää. Ruokaa tulee joka kerta vähintään kolmella eri lautasella ja kaikki on tarkoitettu jaettavaksi. Tälläkertaa pöydässä oli 20 lautasta, kun lopettelimme syömistä. :D Tykkään tosi paljon tässä kultuurissa siitä, että kaikki jaetaan ja saa maistaa useita erilaisia makuja. Yksi ruokalaji on kyllä sellainen, että sitä tulee joka ruualla ja koulussakin jopa aamupalalla! Kimchi. Se on kiinankaalista maitohappokäymisellä valmistettua salaattia, joka on maustettu tuhdisti chilillä, valkosipulilla ja inkiväärillä. Ensimmäinen maistamiskerta oli hyvin jännä ja toinen kerta vähän jännä. Nyt tuntuu jo siltä, että kun palaan kotiin, niin on outoa, jos pöydässä ei oo kimchiä. Tälläkin ravintolakerralla pöydässä oli kimchiä, muttta myös paljon muita jänniä makuja. Lopuksi meille vielä tarjoiltiin kalan perkeistä tehtyä tulista keittoa. Chang kertoi, että on täällä on tapana tarjota tuollainen keitto ilmaiseksi, jos varsinainessa ruoassa on ollut kalaa. Luulin nähneeni keitossa myös nuudeleita, mutta minulle kerrottiin, että ne on kalan suolia. "Maista, se on hyvää." Maistoin ja olihan se ihan hyvää. Alice ja Chang näytti meille myös, kuinka paikallista riisiviiniä, eli Makgeollia juodaan oikeaoppisesti laakeista peltikupeista. Magkeolli on 6%:sta ja kaupassa 0,75l pullo maksaa noin 1000Wonia (eli 0,7€). Varmaan halvan hinnan takia sitä juodaan täällä joka paikassa ja se on erityisesti nuorten suosiossa. Tuolla hinnalla on varaa tarjota kavereillekkin yhdet illanistujaiset. :D

Ravintolan jälkeen päätettiin vielä mennä ns. telttaravintolaan istumaan ja maistamaan toisenlaista paikallista alkoholia, Sojua. Buddyt sanoivat myös, että samalla täytyy tilata myös ruokaa, koska ei kuulu hyviin tapoihin tilata vain juomista. Eteemme tuli lautanen, jossa oli kanan näköistä lihaa. Maistettiin sitäkin ja liha oli aika sitkeää ja jänteistä. Maistamisen jälkeen saatiin kuulla, että liha oli "chicken sandbag". Suoraa suomennosta ei tuolle olla löydetty, mutta jonkinlainen sisäelin se on. Jännää, täällä todellakin käytetään eläimen kaikki osat hyödyksi! Sojua maistellessa taas opittiin muutama uusi käytöstapa lisää. Esimerkiksi juomien kaataminen ja vastaanottaminen on tosi tarkaa puuhaa. Ensimmäinen sääntö on, että juomaa ei saa koskaan kaataa itse itselleen (mikä oli jo tuttu asia ennen kuin lähdettiin Koreaan). Jos juoman vastaanottaja on nuorempi kuin kaataja, täytyy juoma vastaanottaa kahdella kädellä. Jos taas juoman vastaanottaja on vanhempi, täytyy juoma kaataa niin, että toinen käsi koskettaa kaatavaa kättä tai kylkeä. Aika mielenkiintoista ja tässä on varmaankin syy miksi ihmiset kysyvät ikää heti ensi tapaamisella. Ikä ja hierarkia on nimttäin todella tärkeä asia ja vanhemmalle ihmiselle puhutaan aina kohteliaammin. Hämmennystä herätti myös se kun Alice ja Chang käänsivät yhtäaikaa päänsä sivulle juodessaan. Sekin kuuluu kuulemma käytöstapoihin, mutta oli minusta aluksi hassua.

Tän päivän kieliopiskeluita.

<3 Minttu

Pari yötä hotellissa - unintentionally

Noniin, se meidän tavaroiden siirto uuteen asuntoon piti alun perin olla 8. päivä perjantaina. Oltiin pakattu kaikki tavarat ja maksettu koulun asuntolassa vietetyt yöt. Pyydettiin Jussin "global buddya" soittamaan taloyhtiöstä huolehtivalle miehelle ja kuinka ollakaan, edelliset siistit asukkaat olivat jättäneet kämpän siivoamatta. Onneksi ei ite jouduttu kuitenkaan siivoamaan, koska kämppä oli oikeasti aika röökin ja tuhkan peitossa kun käytiin sitä katsomassa. Puhelimessa meille luvattiin, että asunto olis muuttovalmis sunnutaina, joten ehdotin Jussille, että vietetään viikonloppu hotellissa. Ei yksinkertaisesti enää huvittanut purkaa kamoja koulun asuntolaan. :D

Joskus kuuden aikaan illalla alettiin netistä etsiä hotellia ja päädyttiin varaamaan huone ihan perustasoisesta hotellista. Sit bussiin kamojen kanssa. Onneks ei ollut ruuhka-aika, sillon ei oltais millään mahduttu kyytiin kaikkien tavaroiden kanssa. Yhdellä bussilla ei päästy ihan perille asti, niin päätettiin ottaa taksi loppumatkalle. Hotellin check-in aikakin oli pian menossa umpeen. Yllättäen taksikuskin kanssa pienimuotoiseksi ongelmaksi tuli se, ettei löydetty yhteistä kieltä. Nokkelana näytettiin kuljettajalle hotellin osoitetta, mutta ei siitäkään ollut apua. Olemme matkan varrella oppineet siis senkin, että täällä ihmiset osaavat lukea Hangul-merkein kirjoitettua tekstiä, mutta eivät välttämättä latinalaisia aakkosia. Mielenkiintoista miten voi itse olla niin fiksoitunut omaan kultuuriinsa, ettei tullut edes ajatelleeksi, että joku ei osaisi lukea meille tuttuja aakkosia.

Hotellilla rentouduttiin ja lähdetiin myöhemmin vielä ihmettelemään lähistöllä olevia ravintoloita. Ennen raflaan lähtöä korkkasimme kuitenkin Piper -shampanjapullon (emme sentään kylpeneet siinä ;)). Sain shampanjan Suomessa valmistujaislahjaksi kaveriltani ja hän sanoi, että pullo on juotava alasti Koreassa. :D Kiitos Karolle! Ja tässä todistusaineistoa (tosin ilman alastonkuvia):

Täytyy mainita tähän väliin, että huoneen kylppärissä oli erikoisin wc-istuin, jonka oon koskaan nähnyt. Istuin oli lämmin ja lisänä käsinoja, jossa oli ties kuinka monta erilaista toimintoa. No pakkohan niitä nappeja oli mennä painelemaan. :'D Monen kiljahduksen ja jokseenkin jännien olotilojen jälkeen tuntui kuin olisi ollut yksityisessä vuoristoradassa. Elämysmatka sekin on, kun wc-istuin alkaa puhaltaa lämmintä ilmaa! Muistan hämärästi veljeni Ernon joskus maininneen, että Aasiassa (ehkä Singaporessa) yleensä hotelleissa on tällaiset istuimet.

No pakkohan tästä oli kuva ottaa. :)

Tuon parin päivän aikana pyörittiin hotellin lähistöllä, käveltiin päivä Gangnamissa ja ihmeteltiin yöelämää Hongdessa. Sunnuntaina viimein hinattiin itsemme metrolla ja bussilla uuteen kotiin, kun kuultiin, että asunto on siivottu. Oltiin kyllä positiivisesti yllättyneitä, kuinka siistiin kuntoon asunto oli saatu. Ja nyt ollaan ehdottomasti tyytyväisiä siihen, että päätettiin vuokrata oma kämppä!

Miss you all 

<3 Minttu

Muuttojuttuja

Mikä maa mikä valuutta?

18 päivää Soulissa on takana ja vihdoin löysin sopivan ajankohdan aloittaa kirjoittamisen. Saimme siis poikaystäväni Jussin kanssa viime syksynä vaihto-oppilaspaikat Tampereen yliopiston kautta Souliin, Kookmin yliopistoon. Tiesin, että opintoni edellisessä koulussa loppuisivat tammikuussa ja mietin, mikä olisi seuraava askel, jos oman alan töitä ei välittömästi löytyisi. Ehdotin Jussille vaihto-opiskelua, koska se on aina ollut "asioita joita haluaisin elämässäni tehdä" -listalla, ja aloimme pian kartoittamaan mahdollisuuksiamme. Tampereen Yliopistolla oli kattava lista täyttämättä jääneistä vaihtopaikoista, joista käytännössä Etelä-Korea oli aikataulujen puolesta sopivin. Päätöksen jälkeen edessä oli paljon papereiden, kaavakkeiden ja hakemusten lähettelyä ja muka pitkältä tuntuvaa odottelua. Näin jälkikäteen ajateltuna aika syksystä tähän hetkeen on älyttömän lyhyt.

Helmikuussa muutama päivä ennen reissuun lähtöä muutettiin mun tavarat Porista Tampereelle ja lopulta molempien tavarat vanhempiemme hoiviin. Viikonloppuna ennen lähtöä ehdittiin vielä viettää pienimuotoisia läksiäisiä ihanien ystävien kanssa ja todettiin että ikävä varmasti tulee. <3 Sunnuntaina 24.2. viimein lähdettiin matkaan Helsinki-Vantaalta Istanbulin kautta Souliin. Tässä vähän pakkailu- ja muuttokaaostunnelmia.

Pakkauspuuhia

Ensimmäinen asia, joka ainakin minut yllätti täysin maahan saavuttaessa, oli kielimuuri. En osannut ollenkaan kuvitella, että englannilla ei pärjäisi. Onneksi elekielellä ja hymyllä pääsee pitkälle. :) Yliopistolle saavuimme aika myöhään illalla ja hyvä, että paikalla oli englantia osaavia ihmisiä. Meille oli luvattu kampukselta majoitus asuntolarakennuksesta ja asian selvittäminen olisi ollut kohtalaisen vaikeaa ilman yhteistä kieltä. Pääsimme majoittumaan huoneisiimme, joissa oli kaksi kerrossänkyä ja neljä työpöytää, suihku ja vessa, mutta ei keittiötä. Jussin kämppikseksi osui espanjalainen vaihtari Madridista sekä kaksi korealaista miestä. Minun kämppikseni oli korealainen tyttö, joka osasi muutaman sanan englantia. Kolmen päivän päästä minun piti vaihtaa huonetta, joten lopulta asuin kolmen korealaisen tytön kanssa, joiden kanssa tulin tosi hyvin juttuun.

Asuntola

Heti ensimmäisenä iltana pääsimme kokemaan millaista asuntolassa asuminen on. Jussilla oli matkalaukussaan mun tavaroita, joten kävin hakemassa ne miesten rakennuksesta (jonne siis tytöt eivät saa mennä). Kun yritin päästä ulos, huomasin ettei mun avain toiminutkaan oveen, koska olin miesten rakennuksessa. Samalla alkoi kuulua koreankielinen kuulutus, josta en tietenkään ymmärtänyt mitään. Lähinnä olleen huoneen ovi sattui olemaan auki, joten pyysin sen asukkaita avaamaan minulle ulko-oven (kuinka hämärältä tuntuu se, ettei rakennuksesta pääse ulos ilman avainta?!). Kun pääsin omaan huoneeseeni, kämppikseni kertoi, että on menossa joka maanantainen tarkistuskierros. Kaikkien täytyy siis joka maanantai olla huoneissaan kello 23.30 ja samalla tehdään siisteystarkastus. Melko säädeltyä vai mitä? Lisäksi ovet sulkeutuvat joka ilta kello 24.00, eli omalla avaimella sisään ei pääse enää sen jälkeen. Aamulla ovet taas avautuvat viiden aikaan. Vartija voi avata oven, mutta siitä seuraa aina "penalty pointseja". Kun ns. virhepisteitä on kerännyt tarpeeksi, seuraa erinäisiä rangaistuksia ja voi joutua ulos asuntolasta tai jopa koko koulusta. 

Tuossa ehkä kiteytettynä se, miksi etsimme oman vuokra-asunnon. Kävimme omatoimisesti katsomassa kahta asuntoa, joista toista jäimme miettimään muutamaksi päiväksi. Kysyimme ohimennen myös yliopiston kansainvälisten asioiden koordinaattorilta, Donilta olisiko hänellä hyvää vinkkiä, mistä vuokra-asuntoa kannattaisi etsiä. Viime viikolla hän sitten ehdotti meille asuntoa suhteellisen läheltä koulua ja kävimme katsomassa sitä. Oma pieni kylppäri ja keittiö, pöytä, sänky ja iso kattoterassi, vuokra puolet sen asunnon vuokrasta, jota jäimme miettimään. Kyllä kiitos! Olimme myös todella otettuja, että Don oli nähnyt vaivaa meidän asunto-ongelman eteen. Tämä on kuulemma ensimmäinen kerta, kun tässä talossa asuu pariskunta samassa huoneessa, eli tilanne on todella poikkeuksellinen. :D Täällä tuntuu olevan erikoista se, että asutaan samassa huoneessa, jos ei olla naimisissa.

Nyt on elämäni 17. muutto takana. Sunnuntaina siis päästiin muuttamaan uuteen osoitteeseen ja ei tuo muuttopäivän määrittäminen ihan ongelmitta sujunut. Siitä myöhemmin lisää... ;) Nyt kauniita unia.

Koti :)