Jejudo - 제주도

Jeju saari on korealaisten suosittu lomakohde ja se on täysin tulivuoren purkausten ansiosta syntynyt. Saari sijaitsee Korean salmella reilun 100 km:n päässä Etelä-Korean rannikolta. Ollaan kuultu paljon juttuja Jejusta ja sen kauniista luonnosta, joten varattiin saarelle lennot ajoissa, maaliskuun lopussa. Menopaluu maksoi noin 85€ henkilöltä ja matkusaika oli vajaan tunnin, eli ihan mukava diili. Jos oltais päätetty mennä saarelle lautalla, ensin olisi pitänyt matkustaa junalla tai bussilla melkein 400km ja sitten vielä hypätä lauttaan muutamaksi tunniksi. Helppo ratkaisu oli mennä lentämällä ja valitsemallamme yhtiöllä, Eastar Jetillä, lippuehdotkin olivat todella hyvät hinnasta riippumatta. Lippuja sai muuttaa ja perua matkaa edeltävään päivään asti käsittääkseni kuluitta! Samoin tuntuu toimivan muutkin yhtiöt ja erilaiset varauspalvelut Koreassa. Kun mentiin katsomaan PSY:n konserttia, liput olisi saanut vielä konserttia edeltävänä iltana perua muutaman euron hintaan. Tällaista joustavuutta saisi mun mielestä olla kaikkialla. Suomessa esimerkiksi Flow-festivaaleille lipun voi ostaa puoli vuotta etukäteen, lippu on henkilökohtainen ja nimeä voi muuttaa vain ottamalla erikseen yhteyttä toimistoon. Lippua ei myöskään voi perua. Ehkä Suomessa pelätään, että ketään ei ilmaannukaan paikalle, jos ehdot ovat joustavammat. :D

Eastar Jetin koneen väritys näytti ihan lastentarhan seiniltä.

Gimpo (Seoul)-Jeju reitti on maailman vilkkain reitti. Vuonna 2011 matkustajia oli 9.9 miljoonaa.

Okei, takaisin Jejulle... Määränpäässä otettiin kentältä taksi hostellille. Oltiin etukäteen varattu 2 yötä hostellissa saaren pohjoispuolella ja 2 yötä hotellissa saaren eteläpuolella. Ajateltiin, että näin nähtäis saarta suhteellisen kattavasti joka puolelta. Yllättäen taksin kanssa ongelmaksi muodostui kieli, sillä en ollut ottanut hotellin nimeä tai osoitetta ylös hangulein kirjoitettuna. Koreaa puhuva ja melko iäkäs taksikuski soitti hostellille ja kysyi respasta neuvoa. Hostelliin oli lopulta lyhyt matka ja vielä perilläkin taksikuski nousi autosta ja etsi oikeaa paikkaa meidän kanssa. Taas kerran saatiin kokea, mitä on korealainen ystävällisyys. Ensimmäinen ilta meni paikkoja ja tunnelmaa tutkaillessa. Yritettiin lähinnä saada selvää saaren filosofiasta ja rytmistä. Ainakin alue vaikutti rauhalliselta vaikka hostellimme oli Jejun pääkaupungissa, Jeju cityssä. Myöskään ruuhkista ja hurjasta pakokaasupilvestä sekä ihmisvilinästä ei ollut tietoakaan. Oli mukava pitkästä aikaa kävellä katuja, joilla meidän lisäksi oli vain muutama ihminen. Voin kyllä kuvitella, millaiset lomaruuhkat Jejulla on, kun korealaiset lomailevat! Kaikki puskevat yhtäaikaa samalle rauhalliselle saarelle. Onneksi ei menty sesonkiaikaan.

Jeju cityn satama oli ihan näkemisen arvoinen paikka illalla. Päästiin kävelemään pitkälle aallonmurtajalle ja sieltä päin katsottuna kaupunki näytti tosi kauniilta kaikkine valoineen. Rannassa oli, myös useita mielenkiintoisen näköisiä kalaravintoloita, joissa kalat ja merenelävät tajoillaan niin tuoreina kuin vain mahdollista. Toisin sanoen ravintoloiden edessä on akvaarioita, joissa ruoka vielä uiskentelee. Sisällä niitä sitten syödään joko raakana tai kypsennettynä. Raaka kala (sashimi) on Koreassa tosi suosittua, muttta totesimme sen myös olevan hurjan kallista. Monissa ravintoloissa sashimisannosten hinnat olivat 50 ja 100 €:n välillä. Me syötiin pieni kypsennetty makrilli ja sekin listahinta oli yli 20€. Akvaarioissa kyllä uiskenteli jos jonkinlaisia mereneläviä, joista suurinta osaa en varmasti ole nähnyt missään muualla ennen. Mun ajatukseen ei oikein sovi se, että valitsen altaasta eläimen, jota haluan syödä. Sen sijaan parasta on se, että tilaa jotain, joka maistuu hyvältä ja en saa ehkä koskaan tietää mitä olen syönyt. :) Yksi juttu, jota en todennäköisesti aio maistaa, on elävä mustekala. Se on suurta herkkua ja paloiteltu mustekala tosiaan elää vielä lautasella. Viime viikolla näin, kun elävää mustekalaa paloiteltiin, ja se kiemurteli vielä leikkuulaudalla kuin kasa valkoisia matoja. Voi niitä kylmiä väreitä, jotka menee selässä, kun ajattelenkin sitä näkyä!!

Kalaravintoloita akvaarioineen.

Jejulla toisena päivänä meidän oli tarkoitus vuokrata skootteri, jolla olis voitu käytännössä kiertää koko saari ja päästä kätevästi haluaamiimme paikkoihin. Mentiin vuokraamoon ja meiltä kysyttiin kansainvälistä ajokorttia. Eihän meillä sellaisia ollut ja niin jäi skootteri vuokraamatta. Kyllä hieman harmitti, koska sillä olisi päässyt kulkemaan todella kätevästi paikasta toiseen. Jouduttiin tyytymään bussikyytiin. Linjaverkosto tosin oli koko saaren kattava, mutta kulkeminen aikatauluihin sidottua. Bussiterminaalilta otettiin bussi kohti Seongsan ilchulbong (성산일출봉) kraateria, joka on yksi unescon maailmanperintökohteista. Kraateri on tulivuoren purkauksen seurauksena syntynyt ja se on halkaisijaltaan noin 600m. Yllättäen tästäkin luonnonnähtävyydestä on tehty rahastuskohde. Ei sisäänpääsy toki paljoa ollut, mutta tuntuu tyhmältä, että luonnollisesti syntyneillä asioilla rahastetaan. Näköalat kokonaisuudessaan olivat huikeat ja erityisesti kraaterin jykkä ulkoseinämä teki vaikutuksen. Kraaterin kupeessa oli myös ranta, jolla nähtiin kun vapaasukeltajanaiset sukelsivat rannassa merilevää ja muita herkkuja. Ihan mielenkiintoista katseltavaa, kun naiset kävivät hakemassa merestä herkkuja, levittivät merilevät rannalle kuivumaan ja myivät muita mereneläviä suoraan paikalla olleille ihmisille.

Seongsan ilchulbong.

Matkanvarrelta hyviä maisemia.

Panoraamakuva kraaterilta

Jeju saaren perinteisiin ruokiin kuuluu kalojen lisäksi musta possu. Possut ovat siis mustakarvaisia ja niiden lihan koostumus jotenkin erilaista kuin tavallisen possun. No olihan sitäkin pakko maistaa. Vaihdon aikana on tullut syötyä ties mitä lihoja ja olen ollut tosi yllättynyt, että kroppa ei ole ollut juurikaan ihmeissään tästä elämäntapamuutoksesta. 14 vuoden tauko punaisesta lihasta on siis päättynyt. Pakko myöntää, että jotkut lihat ovat aika hyviäkin, mutta possun haju ja maku ei aina miellytä. Musta possu (흑되지) ei tuoksu samalle kuin tavallinen possu ja se oli kyllä hyvää. Perinteisesti grillattiin lihat itse ja korealaiseen tapaan lisukkeita oli vähintään seitsemää erilaista. 

Mustaa possua ja hyviä lisukkeita.

Grillaamisen jälkeen käytiin vielä pyörimässä hotellin lähistöllä ja eksyttiin tarrakuvaliikkeeseen. Tämä kuvien otttamiseen tarkoitettu paikka oli aivan jotain muuta kuin tavallinen kuvausliike. Kello oli varmaankin puolenyön tienoilla ja liikkessä oli täysi meno päällä. Arvioisin, että asiakkaat olivat noin 16 vuotiaita, mutta arvio voi osua alakanttiinkin. Liikkessä soi musiikki aivan täysillä, siellä oli seinällä naamiaisasusteita ja 7 erilaista valokuvauskoppia. Jokaisessa valokuvauskopissa soi eri musiikki ja jokaisessa oli myös oma teemansa. Me päätettiin mennä yhteen ja ottaa muistoksi hassuja kuvia. Pari nuorta tyttöä tuli auttamaan meitä koneen käytössä ja hyvä niin, koska ilman heitä ei oltaisi päästy edes alkuun. :D Musiikki ja tunnelma todellakin vetäisi mukaansa ja oli ehdottomasti yksi hauskimmista kokemuksista koko matkan aikana! Laitteessa saatiin valita erilaisia taustakuvia meidän otoksille ja kuvien ottamisen jälkeen saatiin vielä muokkailla niitä haluamillamme tavoilla. Koneessa oli valtavasti vaihtoehtoja muokata kuvia mitä erilaisimmilla tavoilla ja sen käyttäminen oli ajoittain tosi vaikeaa, kun ei ymmärretty, mitä pitää tehdä. Kovasti näpyteltiin kosketusnäyttöä ja saatiin hauskoja kuvia aikaiseksi. ;)

Lapset tahtoo pitää hauskaa. :) Valokuvauskopeissa tuntui olevan paljon ihmisiä yhtäaikaa. Huomaa etualalla tytön kädessä oleva kakku. Kakkuja näkee ihmisten käsissä joka päivä!

Lopputuloksen hiomista. :'D

Kolmantena päivä meidän suunnitelmana oli siirtyä saaren toiselle puolelle toiseen majoitukseen. Matkan varrella oli "Love land" sekä "mystery road", joista oltiin kuultu jo aiemmin ja ajateltiin piipahtaa niissä ohimennen. Mystery road oli mielenkiintoinen paikka, siellä nimittäin autot menevät vapaalla vaihteella ylämäkeen ja samoin vesi, jota kaataa tielle, valuu ylämäkeen. No siltähän se näytti, mutta todellisuudessa tuo on illuusio, joka aiheutuu ympäröivistä maastonmuodoista. Tie siis näyttää ylämäeltä vaikka on todellisuudessa alamäki. Oli kyllä paikanpäällä tosi vaikea käsittää veden valumista ylämäkeen! Ihan tien vieressä oli myös Love land, jonne päätettiin mennä samalla vaivalla. Love landissa oli paljon erottisia ja ihan hauskoja patsaita, tosin varsinaisesti Jeju saaren kanssa Love landilla ei ole mitään yhteistä... 

Love land.

Ensimmäinen vastaan tullut patsas. Puistossa muuten kuvattiin meidän käynnin aikana jotain korealaista tv-ohjelmaa.

Patsaiden tutkailun jälkeen jatkettiin matkaa kohti päämäärää, eli hotellia. Rinkat selässä mentiin tienvarteen odottamaan bussia, jonka aikatauluista meillä ei ollut mitään käsitystä. Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen laitettiin peukku pystyyn ja ajateltiin korealaisten oleva niin ystävällistä ja turvallista porukkaa, että voitaisiin liftata lähemmäs määränpäätä. Muutama auto ehti mennä ohi ja yhdestä autosta pariskunta katsoi meitä todella pitkään. Hetken päästä samainen auto tuli takaisin ja pariskunta kysyi minne ollaan matkalla. Hyppäsimme kyytiin ja saimme selville, että pari on kuukauden verran asunut Jejulla ja joka viikonloppu he ajaelevat ympäri saarta. Heillä siis ei ollut tarkkaa päämäärää, joten he päättivät heittää meidät perille asti. Matkan aikana maisteltiin korealaista ja suomalaista purukumia, pysähdyttiin ostamaan juomista (korealaiseen tyyliin pariskunta halusi tarjota), juteltiin sen verran mitä englanniksi onnistuttiin ja vaihdettiin sähköpostiosotteita. Lupasin, että voin olla avuksi, jos he joskus eksyvät Suomeen. :) Ulkopapäin hotelli oli tosi nätti ja hyvällä paikalla, mutta sisältäpäin pieni pettymys. Mentiin huoneeseen, niin siellä oli vielä siivous käynnissä ja rouva nopeasti keräsi tavaransa ja katosi huoneesta. Check in aika oli jo alkanut, eli emme ainakaan olleet liian ajoissa paikalla. Huoneen lattialla oli hiuksia ja valkoisissa lakanoissa lyhyitä tummia hiuksia ja nukkaa. Myös vessan lattia oli vähän likainen ja pölyinen ja huoneen jalkalampun varjostimessa roikkui henkari (?!). Näköala sen sijaan oli ihana, isosta ikkunasta näkyi suoraan merelle. Emme kauaa viettäneet huoneessa aikaa, vaan lähdimme katsomaan lähellä olevaa vesiputousta. Kiertelimme puistoa jonkun aikaa kunnes löysimme tiemme Cheonjiyeon (천지연폭포) vesiputoukselle. Sinnekin oli toki asetettu sisäänpääsymaksu. Vesiputous oli sopivan pieni ja nähtävyytenä tosi mielenkiintoinen, koska en ole ennen vesiputouksilla muistaakseni käynyt. Jotenkin olisin halunnut veden kanssa enemmän kosketuksiin ja suunnitelinkin, että hyppäisin vaatteet päällä veteen. En voinut toteuttaa suunnitelmiani, koska aidassa oli kyltti jonka mukaan uiminen oli kielletty. Putouksella oli valtava räpsiminen käynnissä, kun kaikki halusivat ikuistaa itsensä putouksen kanssa samaan kuvaan. :)

Teki niin mieli pulahtaa!

Pitkien kävelyiden jälkeen illalla etsittiin vielä ruokapaikkaa ja pitkästä aikaa teki mieli jotain muuta ruokaa kuin korealaista. Päädyttiin ketjuravintolaan, jossa myytiin erilaisia leikkeitä ja pitsoja ym. Söin kanaa ja yöllä alkoi ruokamyrkytyksen kaikki mahdolliset oireet. Nukkumisesta ei siis tullut oikein mitään ja seuraavan päivän retki oli vaarassa mennä pipariksi. Viimeinen kokonainen päivä oli tarkoitus käyttää retkeilyyn Halla vuorella. Aamulla ei ollut todellakaan mitään mahdollisuutta lähteä retkeilemään ja jäin hotelille juomaan suolaliuosta. :P Käytännössä päivä meni todella nopeasti, koska olin hereillä yhteensä tunnin verran koko päivän aikana. Hieman jäi harmittamaan, etten päässyt näkemään Halla vuorta, mutta näin onneksi muutaman Jussin ottaman kuvan sieltä. Maanantaina olo oli jo lentokelpoinen, joten päästiin aikataulun mukaisesti lentämään takaisin Seouliin. Lopulta tuo 5 päivää oli melko lyhyt aika ja saarella olisi varmasti ollut vielä paljon kivaa nähtävää. Varsinkin, jos kelit olisivat olleet lämpimämpiä, niin rannoille meno olisi ollut ykkössijalla! Jejun sijaan ensi keskiviikkona ollaan matkalla Osakaan. Täytyy toivoa, ettei ruokamyrkystys iske enää uudestaan tämän vaihdon aikana. :)

Jussi bongasi vuoriretkellään peuran.

<3 Minttu

Koeviikon lopetus - osa 2

Incheon.

Piknikin jälkeisenä sunnuntaiaamuna herättiin jo puoli kahdeksalta, koska meidän piti mennä yhdeksäksi koululle. Jussin pääaineen porukka oli lähdössä MT:een eli "membership trainingiin" ja me oltiin myös ilmoittauduttu mukaan. Mulla on eri pääaine, mutta poikkeuksellisesti sain myös onneksi osallistua. :) Membership training on käytännössä tapahtuma, jonne mennään isolla porukalla, yövytään villassa/hotellissa ja ystävystytään. Tällä kertaa matkaan lähti 130 ihmistä, joiden joukossa oli vain neljä vaihtaria, eli korean kielen ymmärrysharjotuksia oli luvassa. Bussien oli tarkoitus lähteä koululta kello yhdeksän, mutta yllättäen korealaiseen tyyliin osa porukasta saapui paikalle reilusti myöhässä. Toisin kuin luulin, niin täällä ei sittenkään olla pilkuntarkkoja tapaamisaikojen suhteen. Ensin bussi ahdettiin täyteen ruokia ja juomia, jonka jälkeen porukka kiipesi kyytiin. Bussit tulivat täyteen ja meidät laitettiin omaan autokyytiin muiden "senioriopiskelijoiden" kanssa. Tunnin säätämisen jälkeen päästiin lopulta lähtemään.

Aluksi ajettiin tunnin verran Seoulista pohjoiseen aivan muutamien kilometrien päähän Pohjois-Korean rajasta. Meille oli järjestetty tutustumisekierros vanhantyyliseen kirjapainoon Paju (파주시) nimisessä kaupungissa. Paju on 1997 rakennettu kaupunki ja kehitetty varta vasten kirjoja, niiden painamista ja kustantamista varten (tai niin meille kerrottiin). Kaupunki näyttikin aika uudelta ja sen arkkitehtuuri oli erilaista ja modernimpaa kuin olen muualla nähnyt. Paikka tuntui jopa vähän aavemaiselta, koska se oli ihmisistä autio, ei ollenkaan kahviloita ja ravintoloita, toisin kuin on Soulissa tottunut ja pelkkiä arkkitehtuuriseti mielenkiintoisia toimistorakennuksia joka puolella. Kirjapaino oli ihan mielenkiintoinen kokemus ja siellä todellakin painaminen tapahtuu edelleenkin vanhaan tyyliin, eli kirjasimet kaiverretaan ja sitten ladotaan haluttuun järjestykseen. Esittelyvideo tosin oli koreaksi, joten sisältö jäi vähän hämärän peittoon. :D

Paino on toiminnassa edelleen.

Kirjasimia oli monta hyllyllistä. Yhteen tavuun maahtuu aina yhdestä neljään kirjainta ja erilaisia yhdistelmiä on kaikenkaikkiaan 2360. Meidän 29:n aakkosen latominen kuulostaa hieman helpommalta.

Kun esittelyt olivat ohi, lastauduttiin takaisin autoihin ja lähdettiin ajamaan Incheoniin (인천광역시), jonne meille oli varattu majoitus. Tunnin ajomatkan jälkeen oltiin perillä pienessä merenrantakohteessa. Maisemat olivat mukavat, monet korealaiset olivat rantautuneen telttoineen ja tavaroineen rannalle. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin telttoja pystytettynä hiekkarannalle. Teltoissa ja leiriytyneinä oli korealaisia perheitä sekä vanhempia ihmisiä ystävineen. Yksi mielenkiintoinen asia pisti silmään, nimittäin monella oli oma pieni kaasulevy mukanaan, joilla he grillasivat lihaa jopa telttojen sisäpuolella. Grillaus on täällä jokapäiväinen juttu, mutta itse en lähtis grillaamaan teltan sisällä. Voin vaan kuvitella sen hajun joka grillaamisesta tarttuu makuupussiin ja kaikkiin vaatteisiin. :D Mekin odotimme grillaamista innolla ja saimme kuulla, että ruokailu olisi parin tunnin päästä. Parin tunnin odottelu kuulosti paljolta, koska meillä oli jo nälkä. No lopulta pari tuntia olikin todellisuudessa viisi tuntia, koska yhteiset leikit ja ohjelma kestivät kauan.

Majoitus 130:lle.

Evästä tuhottavaksi.

Paikalliseen tapaan siis aina leikitään, kun on mahdollista. Meidät jaettiin ryhmiin ja ryhmissä suoritettiin erilaisia tehtäviä ja kilpailtiin muita ryhmiä vastaan, koreaksi tietysti. ;) Ja wau sitä meteliä, kun 130 ihmistä huutaa yhtäaikaa! Ensimmäisenä valittiin yksi henkilö jokaisesta ryhmästä ja nämä henkilöt menivät koko porukan eteen. Jokaiselle annettiin oma koreankielinen tavu, joka heidän piti huutaa ja joukkueiden piti arvata, mikä sana tavuista muodostuu. Toinen leikki oli tuttu pantomiimi, eli yksi henkilö kerrallaan näytteli jotain asiaa ja muiden piti arvata. Seuraavaksi myös me kaksainväliset opiskelijat päästiin osallistumaan omien ryhmiemme toimintaan, nimittäin vuorossa oli pantomiimiketju. 5 henkilöä seisoi jonossa, ensimmäinen esitti jonkun sanan pantomiimininä toiselle, toinen kolmannelle, kolmas neljännelle ja lopulta viidennen piti arvata mistä sanasta oli kyse. Ei ollut liian helppo tehtävä ja meidän ryhmän pistesaldoksi jäikin tässä tehtävässä 0. :) Illan aikana saatiin myös katsella kun korealaiset syövät suklaatikkuja ja kiljuvat kovaan ääneen. Ideana oli siis, että tytöllä on suussaan tikku, josta poika haukkaa palan niin pitkältä kuin uskaltaa. Tirsk! No olihan se jännää seurata, kun tapahtuu jotain noin kiellettyä ja tytöt hihittää ja kirkuu minkä jaksaa! Itsellä oli fiilis kuin ala-asteen diskossa. :D Järkyttävintä monen mielestä oli se, että myös pari äärimmäisen rohkeaa poikaa halusivat kokeilla tikun syömistä...

Suklaatikun syönti voi olla tosi jännää.

Joukossa oli myös juuri yliopisto-opintonsa aloittaneita ja heille tietysti annettiin tehtäväksi valmistella jokin luova tanssi- tai lauluesitys. Saimme siis seurata monta ihan hienoa tanssiesitystä. Ollaan myös huomattu, että k-pop kultuuri on tosi iso juttu ja tälläkin kertaa lauluryhmien koreografiat oli jo kotona opeteltu tarkasti ulkoa. Seoulissa esimerkiksi yöelämässä aina huomaa, että kaikkeen musiikkiin on oma koreografiansa ja sekä tytöt että pojat osaavat tanssit ulkoa.

Pätkä tyttöjen tanssiesityksestä ja nyt on jo pojatkin otettu menoon mukaan.

Esitysten jälkeen oli ihana mennä hetkeksi sisälle, sillä ulkona alkoi olla jo tosi kylmä. Pienen lämmittelyn jälkeen päästiin vihdoin talon terassille syömään. Minä jätin kameran tässä vaiheessa reppuun, koska ajattelin elää hetkessä ja ottaa illasta kaiken irti omilla aisteillani. Meille oli valmiiksi grillattu lihaa ja lisukkeeksi tuotiin salaatinlehtiä, kimchiä sekä chilikastiketta. Juotavaksi tarjottiin sojua, olutta ja limpparia. Syömisen ohessa yksi tyttöryhmä esitti tanssinsa uudelleen parille opettajalle, jotka olivat myös reissussa mukana. Näin tytöt saivat yhden tunnin vapaata koulusta tanssimalla opettajille viettelevästi. Vähän kornia vai mitä?! Porukka söi tosi nopeasti ja katosi omiin kämppiinsä. Ihmeteltiin hetken aikaa, että minne kaikki katosivat ja meteliä seuraten suunnistettiin yhteen huoneista. Huoneeseen oli kerääntynyt noin 30 oppilasta ja kaikki istuivat lattialla ringissä. Yllättäen pelit olivat taas käynnissä ja nyt pelattiin juomapelejä. Peli vaihtui joka kierroksella ja me lähinnä seurattiin mielenkiinnolla, mikä peli olisi vuorossa seuraavaksi. Taas oli hihittelyn aihetta, kun vuorotellen tyttö kävi kaatamassa juomaa pojalle ja poika tytölle. :D Jotenkin tuo mies-nais asettelu on mulle ollut vähän yllättävä juttu... Koulullakin tytöt liikkuvat omissa isoissa porukoissaan ja pojat omissaan eivätkä juuri sekoitu. Samoin oli tuolla MT:ssä, eli sekoitusta ei luonnollisesti tapahtunut. Joka tapauksessa naisia pidetään arvossaan myös työmarkkinoilla ja esimerkiksi naisten autolla-ajo taitoa pidetään yleisesti ihan yhtä hyvänä (jopa parempana) kuin miesten.

Juomapelit jatkuivat ja me siirryttiin aina huoneesta toiseen ihmettelemään toisia opiskelijoita ja erilaisia pelejä. Saatiin aikaiseksi myös paljon hyviä keskusteluja ja toki ihmiset oli kiinnostuineita, että keitä me ollaan ja miksi ollaan Soulissa jne. Tarkoituksena oli tehdä uusia ystäviä ja saada kontakteja, missä me hyvin onnistuttiinkin. Puolen yön aikaan lähdin muutamien tyttöjen kanssa merenrantaan ja yllätyin, että kuu olikin vienyt veden mennessään. Vuorovettä harvoin näkee, joten olihan sitä mentävä kummastelemaan ja oikein kävelemään kostealle hiekalle. Käveltiin aika pitkälle, eikä vesirajaa pimeässä oikein edes näkynyt. Ravustajia näkyi olevan todella kaukana taskulamppuineen ja kumisaappaineen. Varmasti saivat hyvän saaliin vuoroveden luoteen ansiosta. Rannalla vielä ammuttiin jonkun korealaisporukan raketteja ja katseltiin kun he ampuivat. Täällä ei suojalaiseista tai turvallisista katseluetäisyyksistä ole kyllä tietoakaan ja kaikkea saa ostaa ihan perus kioskista, jossa raketit on avoimesti myynnissä jäätelöaltaan vieressä.

Illan mittaan juteltiin pitkään myös yhden professorin kanssa ja hän oli kuullut, että eurooppalaiset naiset käyvät kuumina aasialaisiin miehiin. Hän kysyi faktatietoa suoraan multa ja olin vähän hankalassa tilanteessa, koska käsittääkseni asia on juuri päinvastoin. Olen lähinnä ymmärtänyt, että eurooppalaiset miehet pitävät aasialaisista naisista, mutta eurooppalaiset naiset eivät ole niinkään innoissaan aasialaisista miehistä. Sanoin proffalle, että "jaa no enpäs muista kuulleeni" ja hän kuitenkin päätti ratkaista asian edukseen. Varmasti yli tunnin ajan proffa mietiskeli, että hänen täytyy pian lähteä eurooppaan työmatkalle ja jättää vaimo Koreaan siksi aikaa. Perus proffa. :D

Kahden maissa yöllä alkoi väsy tulla ja menin huoneeseen, jossa muut nais-senioriopiskelijat olivat jo unten mailla. Huone oli alle 9 neliötä ja siellä nukkui jo viisi muuta naista. Otin itselleni peiton ja tyynyn ja löysin hyvän kolon lattialta, johon käpertyä. Oli todella mukava nukkua pelkällä lattialla, joka oli aivan ihanan lämmin! Aamulla virkeänä tehtiin vielä pienet siivoukset, käytiin aamiaisella (tulista äyriäiskeittoa) ja ajeltiin kotiin.

Aamiaista. Tuosta saavista olisi voinut jakaa keittoa 15:lle ihmiselle. Simpukat olivat keitossa kuorineen ja varmasti isoimpia, joita oon koskaan syönyt!

Kaiken kaikkiaan mukava reissu ja yksi uusi kontakti ainakin jäi hyvin muistiin. Eräs tyttö näytti aivan yhdeltä koulukaverilta Ilmailuopistosta ja hän pyysi, jos hän saisi ottaa musta kuvia jossakin vaiheessa. Tavattiin tällä viikolla ja ensi viikon tiistaina mennään sateeseen ottamaan kuvia koripallokentälle. Hänellä on joku kouluprojekti ja mun pitää armeijan vihreissä varusteissa ja sateessa heittää koripalloa. Teemana on kuulemma sammakko. ;D

<3 Minttu

Koeviikon lopetus

Yeoido.

Reilu viikko sitten perjantaina loppui koeviikko ja sitä haluttiin tietysti juhlistaa ystävien kanssa. Meidän buddyt ehdotti, että voitaisiin mennä piknikille Hangang-joen rannalle ja tietysti innostuimme ehdotuksesta. Perjantaina viimeisen kokeen jälkeen vähän ennen kuutta illalla lähdettiin kohti jokea. Oltiin sovittu näkevämme kaverit kuudelta, mutta kokeessa menikin pidempään kuin oltiin alunperin ajateltu. Saavuimme paikalle vasta vähän ennen seitsemää, mutta se ei onneksi ketään tuntunut haittaavan. Ensiksi haettiin lähikaupasta juomista ja sitten mentiin nurmikolle istumaan. Muutakin porukkaa nurtsilla oli paljon, vaikka tuuli aika kylmästi. Buddyt kertoi, että juuri tuo alue joen varrella Yeoidossa (여의도) on tosi suosittu piknikpaikka. Piknikin ohella Yeoido on kuulemma myös tunnettu "metsästämisestä", eli miehet tulevat usein juttelemaan naisille ja kysyvät heiltä saman tien puhelinnumeroa. Toimivaa ja tehokasta. :D 

Näkymä Hangangin etelärannasta.

Me tilattiin rannalle kanaa kuljetuspalvelulla ja ihmettelin, että miten ruokakuljetus voi löytää ihmisten seasta juuri meidät. No tietysti soittamalla, kun kuljetus on paikanpäällä. :) Täällä muutenkin ruokakuljetus tuntuu olevan todella toimivaa, koska käytännössä mitä vain voi tilata mihin vain ainakin kello 12:een asti yöllä. Erilaisia esitteitä sekä tarjontaa riittää ja lounasaikaankin monet tilaavat ruokaa isoissa porukoissa myös koululle. Nytkin rannalle mennessä saatiin käsiimme noin 20 erilaista lappusta, joista voitiin valita haluamamme annokset. Lisäksi ketään ei tunnu kiinnostavan kuinka paljon kotiinkuljetus maksaa, vaan sitä tilataan mitä halutaan ja yleensä kaikkea pitää olla tarjolla paljon. Kuljetus tuli perille tosi nopeasti (niin kuin ruoka aina ravintoloissakin). Jussi, minä, Alice, Chang ja pari Changin kaveria aloiteltiin syömistä, kun meidän joukkoomme liittyi vielä yksi koripalloilija koululta, johon tutustuin jo vaihdon alussa, sekä hänen kaverinsa.

Korealaiseen tyyliin jokaiseen illanviettoon kuuluu myös leikkiminen. Me aloitettiin leikkiminen syömisen ohessa ja leikkejähän korealaisilla riittää. :) Leikin alussa pitää myös aina olla lauluintro, joka kuuluu ja näkyy kauas. Muutkin porukat meidän ympärillä pelailivat lähinnä erilaisia juomapelejä ja olivat todellakin tuttuun tyyliin äänekkäitä. Tässäkin suhteessa tunsin suomalaisena olevani erilainen. Ei oikein keksitty mitään ihan niin äänekästä vastinetta. Paikallisten mielestä taas hauskinta on pitää kovaa meteliä ja vaihtaa peliä joka kierroksen välissä, ettei pääse kyllästymään. Tervetuloa vaan suomalaisten mökkireissuille, joissa saunotaan paljon sekä istutaan pöydän ääressä ja pelataan lautapelejä tunti toisensa perään. :) Voih, tulipas ikävä kunnon puusaunaa. <3 Joka tapauksessa pelailut oli tosi hauskoja, vaikka aluksi mukana pysyminen oli hieman hankalaa. Ja tarjottiin me sentään jotain suomalaista koko porukalle, nimittäin Fazerin sinistä. Levy tuntui maittavan ja olihan se pitkästä aikaa hyvää omastakin mielestä!

Parissa tunnissa tuli jo niin kylmä, että oli pakko siirtyä sisätiloihin. Mentiin metrolla pari pysäkkiä Gongdeok (공덕역) asemalle ja käveltiin 50 metriä buddien suosittelemaan ravintolaan. Ravintolassa oli ulkona tiskit, joista sai valita koriin juttuja joita halusi syödä ja ne tuotiin hetken päästä pöytään nätisti aseteltuina. Kaikki oli käytännössä taikinakuoressa paistettuja, eli ei varmasti mitään terveellisimpiä vaihtoehtoja. Valikoimissa oli mm. rapuja ja paljon erilaisia kasviksia ja sieniä. Myös perinteisiä pajeoneja (파전) oli tarjolla useita erilaisia. Pajeon on pannarin ja munakkaan välimuoto, johon lisätään sipulia ja maun mukaan erilaisia kasviksia, mereneläviä tai lihaa, ja on muuten älyttömän hyvää! Ajatella, että minäkin oon syönyt täällä mustekalaa, ankeriasta ja kaikenlaista muuta uutta hyvällä ruokahalulla. Erona täällä muuten syömisen suhteen tuntuu olevan se, että syömään mennään isolla porukalla ja iltaa saatetaan istua useita tunteja, mutta ruokaa ei oikeasti kulu paljoakaan illan aikana. Korealaiset lähinnä nauttivat toistensa seurasta, eivätkä hotkaise nopeasti jotain nälkäänsä. Täällä pitää lisäksi lähes aina ravintolaan mennessä tilata ruokaa, jos tilaa jotain juotavaa, joten tilatut ruokamäärät ja nälkä pienenevät illan edetessä. Ruokaa myös jää jäljelle joka kerta, vaikka se ei alunperin olekaan tarkoitus. Meiltäkin lautaselle jäi muutamat paneroidut jutut, sillä keskusteltavaa riitti ja lopulta piti lähteä nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän retkeen.

Hyviä juttuja.

Perinteiset poseeraukset :)

<3 Minttu