DMZ & JSA

Lauantaina tehtiin visiitti Pohjois-Korean rajalle. Monet toimistot järjestää DMZ:lle (Demilitarized zone) matkoja, joiden sisällöt ja hinnat vaihtelevat paljonkin. Me varasimme retken, johon kuului myös vierailu JSA:lle (Joint Security Area), jossa Pohjois- ja Etelä-Korea voivat neuvotella kasvotusten. Retki maksoi euroissa noin 65€ henkilöltä sisältäen kaiken muun paitsi lounaan. Ensiksi mentiin aamulla USO:n toimistolle (USO on yleisesti United Service Organisation, joka järjestää ohjelmaa Yhdysvaltojen sotajoukoille ja heidän perheilleen). Siellä meiltä katsotiin passit ja että nimi passissa ja toimiston papereissa täsmää. Allekirjoitettiin myös paperi, jolla käytännössä vapautettiin toimisto vastuusta, mikäli esimerkiksi jotain kuolemaan johtavaa tapahtuisi. Allekirjoituksillamme osoitettiin siis, että ollaan ymmärretty minne ollaan menossa. Etukäteen jo tiedettiin, että päivään kuuluu monenlaisia ohjeita ja sääntöjä, sillä sain sähköpostiini ohjeita mm. siitä kuinka retkelle pitää pukeutua. :D Lastauduttiin bussiin ja siellä meidän opas katsoi vielä uudestaan, että kaikilla varmasti olisi passit mukana. Bussissa suurin osa porukasta oli amerikkalaisia ja jutut, aksentit ja eväät sen mukaisia. ;) Ylkonäön perusteella pystyi myös helposti päättelemään, ketkä olivat amerikkalaisia sotilaita (jäntevä ja vähän pelottavakin olemus, "jenkkisiili" ja mustat aurinkolasit otsalla).

DMZ sijaitsee noin 60 kilometrin matkan päässä Seoulista ja se on leveydeltään nelisen kilometriä. DMZ:n sisällä oleva maiden välisiä neuvotteluita varten järjestetty alue JSA on vain pieni palanen, sillä sen mitat ovat 400m x 800m. Matkan aikana bussi meni usean "check pointin" läpi, joilla etelä-korealaiset sotilaat kirjasivat ylös, kuka/mikä menee portista sisään. Ensimmäisenä bussimme pysähtyi alueelle, jossa kävimme katsomassa esittelyvideon alueesta ja tutustumassa lyhyesti alueen historiaan. 70-luvulla rajalta löydettiin tunneleita, jotka pohjois-korealaiset olivat kaivaneet tehdäkseen yllätyshyökkäyksen etelään. Pohjois-Korea väitti, että tunnelit oli tehty hiilen kaivamista varten, vaikka sellaisesta graniittimaaperästä hiiltä ei edes löydy. Osa seinistä olikin maalattu mustiksi hämäämistarkoituksessa. Mekin käveltiin 73 metriä maan alle katsomaan, miltä tunneli näyttää. Keltaiset kypärät kolisten käveltiin pää kenossa matalaa käytävää päähän ja takaisin. Ei paljoa nähtävää, mutta tunnelmaa ja kosteutta sitäkin enemmän. :)

3rd tunnel. Kuvassa valkoiset pystyseinät ovat jakajia, jotka erottavat Etelä- ja Pohjois-Korean rajan toisistaan. Me käytiin ensimmäisellä seinällä asti.

Tunnelin jälkeen päästiin havaintoasemalle, jonne menoa olin todella odottanut. Ajattelin jo etukäteen, että on varmasti mielenkiintoista nähdä kauas Pohjois-Koreaan ja tarkkailla menoa kiikareilla. Tarkkailuterassi oli kuitenkin pieni pettymys, sillä ilma oli tosi autereinen eikä nähty kovinkaan kauas. Juuri ja juuri näin Pohjois-Korean valtavan lipputangon, mutta esimerkiksi rakennukset ei näkyneet kunnolla. Havaintoasemavisiitin jälkeen käväistiin lounaalla ja mentiin katsomaan restauroitua Dorasan juna-asemaa. Junayhteys Pohjois-Korean puolelle suljettiin 2008, koska eräs matkailija ammuttiin syyttä. Tällä hetkellä laiva tai lentokone on siis ainut tapa kulkea Etelä-Koreasta muualle maailmaan ja junareitin avaaminen olisi enemmän kuin toivottavaa.

Havaintoasemalla sai ottaa kuvia vain keltaisen viivan takaa ja keli oli sen verran autereinen, että kiikareillakaan ei nähnyt kauas selvästi.

Dora observation station eli havaintoasema.

Dorasan juna-asema oli kovin hiljainen...

...ja hyvin aidattu. Me ei haluttu ostaa lippuja laiturille, niin mentiin omin neuvoinemme kuikkimaan aidan välistä.

Korean Demokraattisen (!) Tasavallan pääkaupunkiin, Pyongyangiin matkaa 205km.

Seuraavana vuorossa oli retken jännin osuus, eli JSA:lle meno. Bussimme pysähtyi aidan viereen ja kohta sisään hyppäsi amerikkalainen sotilas virkapuvussaan. Hän tarkisti meidän passit ja sotilaalliseen tyyliin amerikkalaisella aksentilla kertoi, mitä tulee tapahtumaan. :) Hän kertoi meille myös miten alueella täytyy käyttäytyä. Kuvaaminen, osoittaminen ja kaikenlaisten käsimerkkien ja eleiden tekeminen alueella oli tiukasti kielletty. Alueella on paljon Pohjois-Korean valvontavälineitä, eli he näkevät kaiken. Lisäksi kuulemma osoittavasta sormesta saa helposti muokattua Photoshopilla osoittavan aseen, joka aiheuttaisi uutisointia ja konflikteja maiden välillä.

Aidattu JSA. Huomasin aidassa olevan kamerakiellon vasta kuvan ottamisen jälkeen.

Aidan sisäpuolella menimme luentosaliin, jossa allekirjoitettiin toistamiseen paperi, jossa todettiin, että olemme tietoisia vaaroista, joita meille voi matkan aikana aiheutua. Meille kerrottin myös lisää alueen historiasta ja sotilas varmasti oli muutamaan otteeseen ennekin käynyt diat läpi, koska juttua tuli sen verran nopeaan tahtiin. Nopean esittelyn jälkeen noustiin JSA alueen omiin busseihin, joihin ei saanut ottaa laukkuja ollenkaan mukaan. Ajettiin Vapauskylän ohi, jossa asuu noin 250 ihmistä. Asukkaiden täytyy aina mennä tarkastupisteiden läpi poistuessaan tai palatessaan kyläänsä. Asukkaat on vapautettu veroista ja heillä on ulkonaliikkumiskielto kello 11 jälkeen illalla. Vapauskylässä on myös 98,4 metrinen lipputanko, jossa liehuu Etelä-Korean lippu. Pohjois-Koreassa on myös vastaavanlainen lipputanko ja sen pituudesta on tullut maiden välillä kilpailu. Kun Vapauskylä sai uuden melkein satametrisen tangon, niin Pohjois-Korea vastasi siihen rakentamalla 160 metrisen tangon, jossa hyvällä tuulella liehuu 270kg painava lippu.

Propagandakylä.

Vihdoin pysähdyttiin ja saatiin ohjeita, kuinka tultaisiin ulos bussista ja minne mentäisiin. Edelliset ohjeet käsimerkeistä ja kuvien ottamisesta pätivät edelleen. Lisäohjeena oli, että meidän piti pysähtymättä kävellä sotilaan perässä, yhdessä jonossa rakennukseen sisälle. Pian seistiin jonossa "freedom housen" rappusilla ja odotettiin mielenkiinnolla pääsyä neuvottelualueelle. Käveltiin ulos ja sydän pamppaili hyvään tahtiin kun päästiin katsomaan neuvotteluhuonetta. Tunnelma neuvotteluhuoneessa oli jotenkin jännä ja virittynyt. Huoneessa meidän ryhmämme lisäksi oli kaksi Etelä-Korean sotilasta, jotka seisoivat taekwondo asennossa aurinkolasit päässä. Itse en oikein tiennyt, miten suhtautua tilanteeseen. Amerikkalainen sotilas kertoi meille faktoja huoneesta ja sanoi myös, että pöydän vasemmalla puolella olevat olivat Pohjois-Korean puolella. Kyllä hymyilytti. :D Saatiin myös ottaa kuvat etelä-korealaisten sotilaiden kanssa ja ohjeena oli, että heidän taakse ei saanut mennä ja piti seistä vähintaan jalanmitan päässä. Pohjois-Korealaisia sotilaita näkyi vain yksi vastapäisen rakennuksen portailla. Kameroita ja valvontalaitteita oli sitäkin enemmän joka puolella. Harmi ettei niitä saanut kuvata. En viitsinyt kokeilla mitä tapahtuu, jos nappasen kuvan...

Poseeraus vartijan kanssa. Meillä oli kaikennäköistä vierailijalappua ja -merkkiä vaatteissa. :D

Etelä-Korealaisia sotilaita, joista kaksi on puolitttain valmiiksi piilossa, jos jotain alkaa tapahtua. Varmasti hieno duuni seistä ja katsoa toisella silmällä sinistä seinää. :D Vastapäisellä ovella näkyyy muuten myös yksi pohjoisen sotilas.

Rajan takana on käyty.

Ulkona saatiin hetken aikaa ottaa kuvia, mutta vain pohjoiseen päin suunnaten koko ajan. Seistiin nätissä parijonossa, jossa hetken päästä käveltiin takaisin bussiin. Halvempiin retkiin tuo JSA alueen näkeminen ei kuulu ollenkaan ja olen kyllä tosi tyytyväinen, että maksettiin hiukan enemmän nähdäksemme kaikista mielenkiintoisin osuus. Tämän jälkeen piipahdettiin kolmannella "check pointilla", josta näki paljon paremmin Pohjois-Korean puolelle. Käytännössä nähtiin Kaesongin teollisuusalueelle sekä propagandakylään asti, jossa sijaitsee mainitsemani jättimäinen lipputanko. Propagandakylässä on paljon betonitaloja, joihin on maalattu valeikkunat ja oikeasti talojen sisällä ei edes välttämättä ole lainkaan asukkeja eikä valoja. Retken loppupuolella käytiin vielä katsomassa miltä "bridge of no return" näyttää. Korean sodan jälkeen 50-luvulla sotavangit tuotiin sillalle ja heille annettiin mahdollisuus valita puolensa. Paluuta valinnan jälkeen ei ollut, josta siis nimi juontaa juurensa. Reissu oli kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen ja kunnollinen vierailu Pohjois-Koreaan kiinnostaisi myös. Ehkä toisella kertaa, silllä matkat sinne maksavat 1000 €:sta ylöspäin!

<3 Minttu