Lopun häämötys

Tämän kerran julkaisu pitää sisällään kuvia, jotka eivät millään tavalla liity tekstin sisältöön. Älkää siis hämmentykö. ;)

Cheonggyecheon virta (청계천) kulkee keskellä Soulin kaupunkia. Täällä ollaan vierailtu aika usein ja "lotus lantern" festivaalin aikaan virta oli kauneimmillaan.

Lootuslyhty -festivaalin aikaan kapungissa on paljon lyhtyja ja paperisia valaistuja patsaita joka puolella.

Tuntuu hurjalta, että lukukausi on jo lopuillaan. Kohta kaikki uudet tutut ihmiset ja paikat jätetään pian taakse ja tullaan takaisin Suomeen. Aika tuntuu yksinkertaisesti lentäneen täällä ja kaikkien ihmisten kanssa ei olla ehditty viettää ihan niin paljoa aikaa kuin olisi halunnut. Esimerkiksi buddien kanssa olisi voinut olla enemmänkin yhteyksissä, mutta he ovat todella kiireisiä kouluhommiensa kanssa ja toki heillä on omatkin kaverinsa, joiden kanssa he haluavat viettää myös aikaa. Meillä paluu Suomeen on kuitenkin vasta heinäkuussa, koska varattiin lentolippuja ympäri Aasiaa. Käytännössä siis ensi viikon torstaina Etelä-Korean visiitti päättyy ja alkaa kolmen viikon maailmanvalloitus.

Insa-dongissa seisoskeli kerran 6 miestä. He olivat aivan liikkumatta ja päätin mennä mukaan kohtaukseen. Yksi mies alkoi puhua mulle ja toiset suuttuivat hänelle, koska heidän kuului olla aivan liikkumatta ja hiljaa. :D

Huhtikuun alussa käytiin trick eye museossa, jossa sai ottaa maalausten kanssa 3D kuvia itsestään.

Mun mielestä oikeasti aika hämmentävä kuva...

PSY oli näkemisen arvoinen :)

Täältä on tosi kätevä liikkua muihin Aasian maihin ja Air Asialla lentää tosi halvalla Kuala Lumpurista useaan kohteeseen. Meidän suunnitelma on seuraavanlainen: Ensin lento Singaporeen, sieltä muutaman päivän kuluttua bussikyyti Kuala Lumpuriin, jossa parin päivän oleilu ja lento Ho Chi Minhiin. Vietnamissa kiertelyä kaupungista toiseen ja pääasiassa suuntana maan keskiosa, jossa sadekausi ei juurit nyt jyllää. Vietnamista bussi määrittelemättömänä päivänä Kambodzaan ja tarkoitus olisi mennä Siem Reapiin katsomaan ainakin Angkor watin temppelialue. Kambodzassa on meneillään sadekausi juuri tuolloin, joten saa nähdä kuinka paljon maassa on tiet poikki ja päästäänkö sinne minne halutaan. :) Toivottavasti päästään ainakin Siem Reapiin asti, koska sieltä meillä on jatkolennot Kuala Lumpurin kautta Hong Kongiin. Hong Kongista meillä on paluu Souliin, jossa vietetään vielä yksi yö ja sitten lennetään takaisin Suomeen. Jos jollain sattuu olemaan näistä kohteista hyviä vinkkejä, niin otan ilomielin vastaan komentteja. Osassa kaupungeista visiitti on sen verran lyhyt, että ideat ovat enemmän kuin tervetulleita!

Wufwuf!

Ennen matkaa on vielä Soulissakin tekemistä. Tällä viikolla on koeviikko ja mulla on neljä koetta. Ajattelinkin lukemisen sijaan viihdyttää itseäni kirjoittamalla blogia. :D Mun opiskelutaktiikka on ainakin tähän asti toiminut aivan loistavasti, eli kuuntele oppitunneilla ja muista asioita näkömuistilla, niin riittää kun asiat kertaa kokeeseen edellisenä päivänä. Mitään paineita en ole ottanut tulevista arvosanoista, koska niillä ei ihan hirveästi ole merkitystä. Koeviikon päättymistä juhlistetaan tulevana lauantaina järjestämällä grillibileet meidän kattoterassilla. Saatiin juhlia varten vuokrattua kymmenen hengen grilli muutamaksi päiväksi. Toivottavasti alakerran naapuri (joka on myös talon omistaja) ei hermostu pienestä metelistä. :) Suunniteltiin myös, että ensi viikolla voitaisiin käväistä Busanissa, joka on kaupunkin Etelä-Korean etelärannikolla. Ei olla juurikaan Korean sisällä matkustettu, mutta tuo kaupunki rantoineen on kuulemma näkemisen arvoinen. Busaniin on alle 400km matkaa ja sinne menosta on puhuttu jo vaihdon alkuajoista asti. 800km tuntuu kuitenkin aika pitkältä matkalta istua bussissa parin päivän aikana. :D

Täällä tulee suomen kieltä vastaan mitä oudoimmissa paikoissa. Käytiin yhdessä liikkeessä, joka myi kasseja ja tavaroita, joissa luki "minun koti". Kaupassa oli seinällä taulu, jossa luki selostus koreaksi ja siinä oli mainittu Suomi!

Meidän lähellä on Homeplus niminen tavaratalo, jossa käydään monesti kaupassa. Siellä eräs myymälä myyhajuvesiä ja kosmetiikkaa ja siellä pöydällä oli tällainen laatikko. Teksti ei millään tavalla liittynyt siis myymälän sisältöön. :D Kerran kuultiin suomea kun oltiin kahvilassa istumassa ja jokin biisi alkoi soimaan kaiuttimista. Katsotiin suu auki toisiamme, että miten tällaisessa paikassa voi alkaa soida suomalainen biisi, jota kumpikaan ei tunnista.

Vaihdon aikana mielessä on mennyt jos jonkinlaisia ajatuksia. En yleensä pohdiskele asioita kovin syvällisesti ja aina on seuraava askel elämässä selkeänä mielessä tai joku unelma, jonka haluaa toteuttaa. Esimerksiksi vaihtoon lähteminen on ollut toteutettavien asioiden listalla siitä asti, kun aloitin yliopisto-opinnot 2007. Yliopisto-opiskelu ei muuten juuri kiinnostanut, mutta ajattelin, että sitä kautta pääsisin kätevästi ainakin vaihtoon. Mulla oli kovin selkeät suunnitelmat myös vaihtoon lähtiessä. Ajattelin, että olisin kätevästi Aasian suunnalla, jossa lentäjille olisi töitä tarjolla ja voisin päättää vaihtoni tyylikkäästi jäämällä johonkin Aasialaiseen lentoyhtiöön. Kuinkas sitten kävikään. Työn saaminen ei ollutkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut. :) Kun suunnitelmat eivät menneetkään käsikirjoituksen mukaan aloin tutkiskelemaan itseäni ja ajatuksiani enemmän. Seuraa mietteitä, jotka kirjoitin ylös toukokuun lopulla saadakseni ajatuksia järjestykseen:

"Viime vuonna meni aika lujaa. Olin koulussa, jossa on ollut hauskinta mitä ikinä voin kuvitella. Viime syksynä sain lentää mielettömän hienolla ja nopealla koneella ja hymy oli leveä joka päivä. Aamulla todella aikaisin herääminen ei ollut ikinä vaikeaa, kun tiesi, että pääsisi koneen puikkoihin ja taas kerran testaamaan ja ylittämään omia rajojaan. Työt ja urheilu maistuivat koulun ohella. Joululoman jälkeenkin paluu kouluun oli todella kivaa ja ehkä siksi, kun tiesi, että koulu on loppusuoralla ja pian olisi mahdollista päästä oikeisiin töihin. Myös tutut kurssikaverit tekivät paluusta loistavan ja tuntuu, että viimeisen parin viikon aikana yhteishenki kasvoi entisestään. Minä optimisti pidin koulusta ja odotin tulevaisuutta. Ajattelin, että tulisin saamaan töitä nopeasti ja että töiden saaminen olisi vain itsestä kiinni. Ajattelin, ettei vaihto välttämättä edes toteutuisi, koska voisin saada töitä milloin tahansa. Ajan kuluessa huomasin, ettei työnhaku niin helppoa ollutkaan ja mahdollisuuksia ei sadellutkaan ovista ja ikkunoista kaikista hakemuksista huolimatta. Kaiken A ja O onkin olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sattumaa siis. Alkuun tunsin oloni tyytyväiseksi vaikkei lentotöitä ollutkaan tarjolla ja halusin lujaa kohti tulevaisuuden haasteita. Tiesin mitä haluan, itsevarmuutta ja tahtoa ei olisi enempää voinut olla. Koreassakin kaikki alkoi hienosti, tavattiin uusia ihmisiä, pidettiin hauskaa ja nähtiin kaikkea uutta. Täällä ollessa olen laittanut yli 50 työhakemusta ja kuinka monta vastausta olen saanut? Alle 10. Lähes kaikki vastaukset ovat olleet "kiitos hakemuksestasi, mutta ei kiitos" tyylisiä. Kuinka ollakaan, optimistin itsevarmat ajatukset alkaa ensimmäistä kertaa murtua ja alta esiin esiin tuleva pessimisti alkaa etsiä paikkaansa maailmassa. Yllättävällä tavalla siis niinkin pieni asia kuin työnhaku, voi vaikuttaa ihmisen ajatuksen kulkuun. Joka kerta kun alan kirjoittaa uutta hakemusta, alan jo miettiä, millaista uraa voisin ammattini kautta rakentaa. Mietiskelyiden jälkeen on hankala palata takaisin maan pinnalle, kun olen mielessäni lentänyt eri yhtiöiden isoilla koneilla ympäri maailmaa. Todellisuutta kuitenkin on se, että puoli vuotta poissa koneen puikoista on lentomaailmassa pitkä aika. Tällainen mietiskely nakertaa positiivisia ajatuksia samalla kaikesta muustakin (onneksi kuitenkin vain hetkellisesti). Tuntuu, että ehdottomasti siisteimmät hetket olivat koulun loppupuolella. Sellaista jatkuvaa hyvänolon tunnetta ja adrenaliinivirtaa en ole muualta saanut. Vaihto on kivaa, mutta eri tavalla ja tahdon enemmän. Missä minun pitää seuraavaksi olla ollakseni oikeassa paikassa oikeaan aikaan?"

Siinä siis yhden päivän mietteitä. :D Melkoista ajatuksen virtaa kopioituna päiväkirjasta... ;)

Design puolen käytävä yliopistolla.

Typografia-kurssin tuotoksia näyttelyssä. Jussin piti suunnitella oma fontti ja lisäksi siitä piti tehdä juliste. Jussin tuotos on oranssin julisteen alapuolella.

Jussi sai aivan mielettömän tilaisuuden, kun hän pääsi nuoren korealaisen vaatesuunnittelijan malliksi. Eilen illalla Jussi oli kuvauksissa, jossa oli myös kysytty, että voisiko hänestä ottaa kasvokuvat ja laittaa listalle! Vaaleilla tuntuu olevan kysyntää. :)

Itse pääsin edustamaan korealaisessa armeijapuvussa. Kuvan teemana oli sammakko ja minun piti hypätä ja heittää koripalloa. Kuvaajan näkemyksenä oli, että hyppään lehdeltä kuin sammakko. Oli kiva olla apuna koulukaverin kurssityössä. :)

Tällä hetkellä tulevaisuuden suunitelmat onkin meillä molemmilla täysin avoinna. Päässä liikkuu kaikenlaisia ajatuksia aina oman firman perustamisesta arkkitehtiopiskeluihin, joten saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Myös johonkin uuteen maahan lähtö on yksi vaihtoehdoista. Henkilökohtaisesti yritän nähdä edessäni pelkkiä mahdollisuuksia ja avoinna olevia ovia. :)

<3 Minttu